Käynnissä oleva neuvottelukierros on ollut vaikea. Lasse Laatunen esittää ratkaisuksi neuvottelu- ja sovittelujärjestelmän uudistamista. Liittokohtainen sopimisen malli kaipaa tuekseen selkeämpiä pelisääntöjä, ja keskusjärjestöillä tulisi olla edellytykset neuvotella työmarkkinoita laajemmin koskevat asiat pois liittoneuvottelujen tieltä. Useamman sovittelijan ja sovittelijaryhmän käyttö puolestaan monipuolistaisi sovitteluosaamista, kirjoittaa Laatunen uudessa Edistys-katsauksessa.
Liittokierros on kasvatuksellinen hulina
Nils Nilsson, SAK:n legendaarinen taloustutkimussihteeri 1961-1973
Alkusanat
Kirjoitin keväällä 2019 Teollisuuden Palkansaajat TP ry:n pyynnöstä analyysin Sopimisen edistäminen työmarkkinoiden murroksessa 2/2019. Tämä kirjoitus on jatkoanalyysi työmarkkinoista. Syksyllä 2019 käynnistynyt ja yhä jatkuva neuvottelukierros antaa konkreettisia aineksia arvioida lisää työmarkkinoiden murrosta.
Totesin vuodentakaisessa raportissa, että liittokohtaisen sopimisen malli kaipaa selkeämpiä menettelytapoja. Lisäksi arvioin keskusjärjestöjen vallan heikentyvän työ- ja sosiaalilainsäädännön valmistelussa. Varoitin myös poliittisen kortin käytöstä työmarkkinapolitiikassa. Nyt kirjoittamani analyysi on näistä lähtökohdista enemmän kuin perusteltu.
Pyrkimykseni on ollut etsiä näkökohtia siihen, miksi neuvottelut ovat olleet vaikeat, mikä on Suomen mallin kohtalo, mikä on työmarkkinaosapuolten strategia, onko työmarkkinapolitiikka politisoitunut ja miksi valtakunnansovittelija on joutunut arvostelun kohteeksi.Analyysille antaa perspektiiviä professori Niklas Jensen-Eriksenin ja tohtoreiden Maiju Wuokon, Henrik Talan, Elina Kuorelahden ja Aaro Saharin tuore historiantutkimus Loputtomat kihlajaiset. Yritykset ja kolmikantakorporatismi Suomessa 1940-2020, Siltala: Helsinki, 2020. Tutkimus julkistettiin Tammikuun kihlauksen platinakihlauspäivänä (80v) 23.1.2020.En puutu eri alojen yksittäisiin sopimuskysymyksiin, mutta käsittelen kuitenkin keskeiseksi riitakysymykseksi ja sopimisen esteeksi noussutta 24 tunnin palkatonta työajan pidennystä. Työajan pidennys sovittiin kiky-ratkaisussa keskitetysti, mutta syntyneestä riidasta neuvotellaan hajautetusti. Muut kysymykset eivät ole yksityissektorin neuvotteluissa osoittautuneet yhtä vaikeiksi.
Työajan pidennys sovittiin kiky-ratkaisussa keskitetysti, mutta syntyneestä riidasta neuvotellaan hajautetusti.
Käsittelen myös marraskuussa 2019 tapahtunutta Postin työmarkkinaselkkausta, koska se havainnollistaa politiikan ja työmarkkinapolitiikan kietoutumisen toisiinsa ja on osa valtakunnansovittelijan asemasta virinnyttä keskustelua.
Vastaan analyysistäni yksin. Se perustuu työmarkkinakokemukseeni ja työmarkkinahistorian tuntemukseeni. Minua on turha sijoittaa mihinkään leiriin tai puolueeseen. Olen kirjoittanut raportin ammattimiehenä. Työurallani neuvottelemani sopimukset voi lukea asetuskokoelmasta.
Kiitän Teollisuuden Palkansaajat TP ry:tä hyvästä yhteistyöstä ja käsikirjoituksen lukijoita tärkeistä huomioista. Käsikirjoituksen ovat lukeneet muun muassa puheenjohtajat Riku Aalto ja Petri Vanhala, ministeri Lauri Ihalainen ja valtiotieteen tohtori Merja Jutila Roon.
Taustaa 2019-2020 työmarkkinakierrokselle
Neuvottelukierros 2020 on viidentoista vuoden työnantajapaineiden jatkumo. Paineiden voi nähdä juontuvan kauemmaksikin.
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) nosti vuonna 2005 keskusteluun, ettei keskitettyjä ratkaisuja enää tehdä. Tämän avauksen ensimmäinen koetinkivi oli 2007 liittokierros. EK:n uusi koordinoitu, mutta keskittämätön malli alkoi romuttua jo ennen kuin se oli otettu käyttöön.
Kokoomus lupasi keväällä 2007 vaalikampanjassaan ”Sari Sairaanhoitajalle” suuret palkankorotukset. Vaalivoitto tuli, mutta kansantalous meni. Silloinen EK:n työmarkkinajohtaja Seppo Riski kuvasi neuvottelukierroksen ”lähteneen lapasesta” ja luonnehti lopputulosta ”Suomen kalleimmaksi vaalivoitoksi”. Korkeimmat palkkaratkaisut tehtiin 10-15%:n tasolla.
”Sari Sairaanhoitajaan” liittyvä henkilögalleria on mielenkiintoinen. Seppo Riski on eläkkeellä. EK:n silloinen apulaisjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen jätti Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajan tehtävät kesällä 2018. Hän sopi kiky-tunnit teknologiateollisuudessa määräaikaisiksi.
Inkeroisen seuraajaksi Teknologiateollisuuteen palkattiin 2018 valtakunnansovittelija Minna Helle. Hän oli 2007 neuvottelukierroksella Tehyn edunvalvontajohtaja. Tehyn työtaistelukeino oli hoitajien joukkoirtisanoutumisuhka. Työnantajapuoli tarjosi Inkeroista Helteen paikalle valtakunnansovittelijaksi, mutta palkansaajapuoli tyrmäsi esityksen pyöröovi-ilmiönä. Jyri Häkämies löysi sitten valtakunnansovittelijaksi kirkkoneuvos Vuokko Piekkalan.
Valtiovarainministeriksi kesällä 2007 noussut Jyrki Katainen on nyt pääministeri- ja komissaarivaiheiden jälkeen Sitran yliasiamies. Vaalien aikainen Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jyri Häkämies on EK:n toimitusjohtaja ja eduskuntaryhmän silloinen sihteeri Ilkka Oksala EK:n työelämäjohtaja. Sari Sairaanhoitajasta tuli kansantaloudelle niin kallis, etteivät isät ole ilmoittautuneet.
Vuoden 2007 tapahtumilla ja henkilögallerialla on yhteydet 2020 työmarkkinapolitiikkaan. Uusissa rooleissa pelaavat nyt Helle, Häkämies ja Oksala. Neuvottelukierroksissakin on yhteisiä piirteitä.
EK:n hallitus päätti 2008 kielteisestä kannasta keskitettyihin ratkaisuihin ja 2015 tämä kanta päätettiin kirjata sopimuskieltona EK:n sääntöihin. Työnantajien uusi strategia ei ollut enää puheiden varassa.
Kiky-ratkaisu 2016
Vuoden 2007 ranttaliksi menneen liittokierroksen kansantaloudellisia vahinkoja paikattiin kolmella keskitetyllä ratkaisulla: 2011 raamiratkaisulla, 2013 työllisyys- ja kasvusopimuksella (tyka) ja 2016 kilpailukykysopimuksella (kiky). Kiky poikkesi sikäli muista keskitetyistä, että siinä palkkataso sovittiin vientivetoisesti (Suomen malli) ja muut ehdot, mukaan lukien 24 tunnin työajan pidennys, keskitetysti.
Kikyn vientivetoinen palkkalinja piti työnantajapuolen tiukan koordinoinnin ansiosta. Vaikka korotustaso oli käytännössä keskitetty, palkkamallit olivat toteutuksen osalta hajautettuja. Myös valtakunnansovittelija puolusti esityksissään päänavausta. Suomen malli lähti liikkeelle hyvin. Tiukka palkkakoordinaatio jätti kuitenkin paineita palvelualoille ja julkiselle sektorille.
Palkansaajat kokivat kiky-sopimuksen yhteiseksi uhrautumiseksi kilpailukyvyn parantamistalkoissa. Tällä tunteella on suuri psykologinen merkitys arvioitaessa kiky-tuntien kohtaloa 2020 ja työajasta puhjennutta riitaa. Se on yhtä painava näkökohta kuin työnantajien oletus pidennyksen pysyvyydestä. Yhdenvertaisuus on ollut aina ay-liikkeelle tärkeä periaate.
Kikyn synnyttäminen oli vaikean ja pitkällisen prosessin tulos. Julkisuudessa näytti välillä siltä, että EK harasi enemmän vastaan kuin palkansaajapuoli. Palkansaajilla oli vastenmielisyyttä Sipilän hallitusta kohtaan, kun taas työnantajien inho kohdistui keskitettyyn sopimiseen. Kiky kuitenkin syntyi elinkeinoministeri Olli Rehnin kätilöimänä ja sen vaikutus kilpailukyvyn paranemiseen on ollut selvä.Itse asiassa työajan pidennystä merkittävämpi elementti kikyssä oli sosiaalivakuutusmaksujen huomattava siirtäminen työnantajilta palkansaajille. Se jäi pysyväksi. Tärkeä oli kilpailukyvyn kannalta tietenkin myös pidättyvä palkankorotuslinja.Useimmat alat sijoittivat 24 tunnin työajanpidennyksen TES-määräyksiinsä. Työajanpidennys miellettiin pysyväksi. Teknologiateollisuus ja eräät pienemmät alat tekivät työajanpidennyksestä irtisanottavissa olevan erillispöytäkirjan. Juridisesti kirjaustavalla ei ole merkitystä. Myös irtisanottu työehtosopimus on aina kokonaisuudessaan katkolla. Kirjausero on psykologinen. Kikyn ulkopuolelle jäivät Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto (AKT), Rakennusliitto ja Elintarviketyöläisten liitto.
Irtisanottu työehtosopimus on aina kokonaisuudessaan katkolla.
Teknologiateollisuuden työaikamalli (erillispöytäkirja) oli pakon sanelema. Ilman sitä kikyn mukainen TES-ratkaisu olisi kaatunut Metallityöväen Liiton hallinnon käsittelyssä. Läpimeno oli nytkin täpärä. Teknologiateollisuuden irtautuminen kikystä olisi taas kaatanut koko sopimuksen. Työmarkkinat olisivat menneet sekaisin. Kilpailukyvyn parantamiselle olisi heitetty hyvästit. Suomen malli olisi haudattu jo ennen syntymistään.
Neuvottelukierroksella 2019-2020 Suomen malli natisee liitoksissaan. On epävarmaa, onko mallista enää Suomenkaan malliksi. EK:n tiukka koordinointi kiky-tuntien osalta on johtanut työtaisteluihin. Palkansaajajärjestöt ovat vastanneet yhtä tiukalla koordinoinnilla työajan pidennyksen poistamiseksi.
Neuvottelutoiminta kaipaa tuekseen parempia pelisääntöjä.
Neuvottelutoiminta kaipaa tuekseen parempia pelisääntöjä. Epäluottamuksen ja nokittelun tilalle on rakennettava luottamus. Onko EK:lla siihen halua tai sopimisen kykyä, jää myöhemmin nähtäväksi.
Arvioin myös sitä, miten kiky-riita olisi voitu välttää vai onko se työnantajien uuden strategian tarkoituksellinen ilmentymä. Ovatko tavoitteet laajempia, valtapoliittisia? Voi olla niinkin, että ilman kiky-tuntiriitaa työmarkkinatilanne olisi yhtä riitainen jostain muusta syystä.
Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden päänavaus tammikuussa 2020
Viiden kuukauden neuvottelujen jälkeen ja alan oltua yli kaksi kuukautta sopimuksettomassa tilassa teknologiateollisuuteen saatiin työmarkkinoiden päänavausratkaisu 4.1.2020. Neuvottelutulos syntyi lopulta osapuolten keskinäisissä neuvotteluissa. Tätä vaihetta olivat edeltäneet Teollisuusliiton työtaistelu-uhka, toteutuneet rajatut lakot ja valtakunnansovittelijan kaksi hylättyä sovintoesitystä.
Neuvottelujen viimeiset viikot oli neuvoteltu vain palkankorotusten suuruudesta. Tekstikysymykset olivat kiky-tunteja lukuun ottamatta neuvoteltu alalle tyypillisesti järjestäytyneesti. Neuvottelujen alkukuukaudet Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle esiintyi julkisuudessa työaikakysymyksessä uhmakkaasti: kiky-tuntien pitää säilyä tai palkankorotuksen pitää olla 1,4 %-yksikköä pienempi. Teollisuusliiton lakkouhan tultua julki Helle ilmoitti saman tien Teknologiateollisuuden luopuvan kiky-tunneista.
On vaikea ymmärtää, miksi kiky-tunneista piti rakentaa neuvotteluja pitkittänyt ja lakkouhkaan johtanut prosessi, vaikka Helle tiesi Inkeroisen sopineen ja liiton hallinnon hyväksyneen kiky-tunnit määräaikaisiksi. Mitä tällä uholla voitettiin?
Pitkittyneet neuvottelut vahvistivat koko ajan Teollisuusliiton neuvotteluasemaa. Sama vaikutus oli valtakunnansovittelijan kahdella kaatuneella sovintoesityksellä. Ulkopuolinen ei voinut välttyä ajatukselta, että Teknologiateollisuus testasi sovintoesityksillä palkankorotustasoa, johon Teollisuusliitto olisi valmis. Sovittelijan esitykset olivat epärealistisia lopulta sovittuun korotustasoon verrattuna.
Jo pelkkä epäilys sovittelijan alistumisesta toisen osapuolen oheispelaajaksi voi olla sovittelijan arvovallalle kohtalokas. Valtakunnansovittelija on virkamies, jonka pitää olla korostetun huolellinen puolueettomuutensa vaalimisessa. Olkoon tullut virkaansa kumman puolen esityksestä tahansa.
Neuvottelutuloksen saavuttaminen lopulta myös palkoista osapuolten keskinäisissä neuvotteluissa kuvaa Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden hyvää neuvottelukulttuuria. Vähästä ei provosoiduta.
Vaikka Teollisuusliiton neuvotteluasema oli lopulta todella vahva, se ei lähtenyt romuttamaan teknologiateollisuuden kustannuskilpailukykyä, vaan mitoitti palkankorotustason kipukynnyksen rajoille, muttei sen yli. Saman arvion esitti Suomen Pankin neuvonantaja Lauri Kajanoja Ylen A-studiossa 10.2.2020.
Päänavaus oli vastuullista työmarkkinapolitiikkaa ja hyvää työllisyyspolitiikkaa.
Päänavaus oli vastuullista työmarkkinapolitiikkaa ja hyvää työllisyyspolitiikkaa. Päänavaus sopii yksityissektorille kansantaloudellisesti, mutta julkiselle sektorille taso on korkea. Siellä on kuitenkin kovimmat palkkapaineet. Ongelmia voi olla edessä.
Teollisuuden työntekijä- ja toimihenkilösopimuksissa on noudatettu hyvin teknologiateollisuuden tasoa. Samoin on tapahtunut palvelualoista kaupassa ja kiinteistöalalla. Osa palvelualoista ja julkinen sektori jatkavat vielä neuvottelujaan.
Olennaista päänavauksen tasossa oli se, ettei Ruotsin ja Saksan palkkaratkaisuja ylitetty, vaikka eri maiden ratkaisujen vertailussa kannattaakin olla varovainen. Kilpailukyky on myös laajempi kysymys kuin vain kustannuskilpailukykyvertailu.
Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki kirjoittaa järjestön julkaisussa Paras, huonoin, vai molempia? Suomi kansainvälisessä kilpailukykyvertailussa: ”Kilpailukyky on instituutioiden, politiikan ja muiden tekijöiden joukko, joka määrittää yhteiskunnan tuottavuuden.”
Keskeinen kilpailukyvyn perusta on yhteiskunnan vakaus niin politiikassa kuin työmarkkinapolitiikassakin. Tätä vakauden vaatimusta menossa oleva neuvottelukierros ei täytä. Olennaista on selvittää rehellisesti, miksi pitkittyneisiin neuvotteluihin ja työtaistelukierteeseen ajauduttiin.
Olennaista on selvittää rehellisesti, miksi pitkittyneisiin neuvotteluihin ja työtaistelukierteeseen ajauduttiin.
Teollisuuden työehtosopimusratkaisuissa on luovuttu kiky-tunneista teknologiateollisuuden mallia seuraten. Samoin tapahtui kaupassa ja kiinteistöalalla. Tilalle on sovittu lisää käyntiaikaa ja joustavampia työaikamuotoja. Ne ovat järkeviä ratkaisuja. Miksi neuvottelut piti ajaa työtaisteluihin ennen korvaavien ratkaisujen löytymistä? Aikaa olisi kyllä ollut riittämiin niin keskusjärjestö- kuin liittotasollakin.
Muut vientialat, erityisesti metsäteollisuus ja kemianteollisuus
Paperiteollisuudessa sopimus syntyi 11.2.2020 vasta 54. neuvottelukerran ja kahden viikon lakon jälkeen. Molemmilla osapuolilla oli kovat piipussa, sillä myös työnantajien työsulku uhkasi. Laiskuudesta neuvottelijoita ei voi syyttää. Viimeiset neuvottelut kestivät kerralla jopa kuusitoista tuntia.
Keskeinen riita paperiteollisuudessakin käytiin kiky-tunneista. Sopimuksessa ne poistuvat ja tilalle tulee käyntiajan lisäys 24 tunnilla juhannusseisokkia lyhentämällä. Viisas ratkaisu, mutta miksei se ollut tehtävissä jo ennen työtaisteluja? Neuvottelumäärät ja -ajat olisivat sen ainakin mahdollistaneet.
Palkankorotusten osalta paperiteollisuuden työehtosopimus noudattaa teknologiateollisuuden tasoa.
Neuvottelut jatkuvat (18.2.) mekaanisen metsäteollisuuden ja metsän toimihenkilösopimusten osalta lakkojen ryydittäminä. Riitana ovat kiky-tunnit ja niiden korvaamismallit.
Työministeri Tuula Haatainen siirsi valtakunnansovittelijan esityksestä kemianteollisuuden lakkouhkaa kahdella viikolla. Neuvotteluosapuolet Kemianteollisuus ja Teollisuusliitto käyttivät lisäajan hyväkseen ja sopivat alan työehtosopimuksesta keskenään 6.2.2020 jo ennen työmarkkinoilla kovasti odotettua paperiteollisuuden ratkaisua. Palkankorotukset noudattavat teknologiateollisuuden linjaa. Samoin kiky-tunnit poistuvat.
Kiky-tuntien tilalle sovittiin lisää käyntiaikaa ja joustavampia työaikajärjestelyjä. Kemianteollisuus näytti tekemisen mallia muille aloille. Kiky-tuntien poisto oli näpäytys myös EK:n johdolle. Voidaan perustellusti puhua työmarkkinakierroksen toisesta päänavauksesta.
Suma on alkanut kemian ratkaisun jälkeen purkautua. Kemianteollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Etu-Seppälä ja Teollisuusliiton sektorinjohtaja Toni Laiho ovat työmarkkinakierroksen hiljaisia sankareita.
Pyrin seuraavassa analysoimaan, mistä kohtuuttomaksi paisuneessa työmarkkinakriisissä on ollut kysymys. Yleislakon kaltainen tilanne näytti välillä jo valitettavan todennäköiseltä. Kemian ja paperiteollisuuden, ja miksei muidenkin jo sopineiden alojen, ratkaisut osoittavat, että kiky-tuntien tilalle on kehitettävissä korvaavia ratkaisuja, jos vain löytyy halua, neuvottelutaitoa ja vastuunkantokykyä. Oliko EK:n tiukka kiky-tuntikoordinointi este järkevien ulospääsyteiden ideoinnille?
Analyysi päänavauksesta ja sen seurauksista
Wuokon ym. kirjasta Loputtomat kihlajaiset käy hyvin ilmi, miten yritysjohtajia on läpi vuosikymmenten harmittanut ay-liikkeen valta. Todellinen tai kuviteltu. Patruunat ovat kokeneet, että sopiminen on ay-liikkeen vallan pönkittämistä. Tämän hetken työnantajastrategia on näiden historian paineiden purkamista. Avoin talous ja kilpailukyvyn varjeleminen eivät ole tämän päivän keksintöjä. Ne eivät riitä selitykseksi.
Näen sopimisen toisin. Neuvotteleminen ja sopiminen ovat ay-liikkeen vallan kontrollointia, työnantajien tavoitteiden läpiajamista rauhanomaisesti, työelämän kehittämistä yhteistyössä ja yhteiskuntarauhan ylläpitämistä. Tällä hetkellä kuitenkin ay-liikkeen nujertamislinja on työnantajissa voitolla periaatteella ”maksoi, mitä maksoi”. Selvimmin tätä ideologiaa on julkisuuteen julistanut hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos.
Kiky-tunnit sopivat kilpailukykyargumentein höystettynä väännön välineeksi. Ei kai työmarkkinoita olisi ajettu tällaiseen sekasortoon, jos voittoon ei olisi uskottu. Kiky-tuntiriidalla luotiin kuvaa ay-liikkeestä epäluotettavana sopijakumppanina ja työtaistelut ovat ay-liikkeen vastuuttomuutta kilpailukyvystä ja työllisyydestä.
Sekasortoisilla työmarkkinoilla pilataan lopullisesti demarivetoisen hallituksen työllisyystavoite. Tätäkö tässä tavoitellaan? Strategia on kuin suoraan Björn Wahlroosin uusimmasta kirjasta ”Kuinkas tässä näin kävi”. Wahlroosin paras esimerkki ay-liikkeen vallasta tosin koski Kuvanveistäjäliittoa. Se tuskin on avainaloja.
Jos kiky-tunneissa olisi toimittu järkevästi, EK ja palkansaajakeskusjärjestöt olisivat kokoontuneet – kiky-tuntien paljastuttua teknologiateollisuudessa määräaikaisiksi – neuvottelemaan ratkaisumallit asian järjestäytyneeksi hoitamiseksi muussa työmarkkinakentässä. Sillä olisi vältetty muiden alojen tunne siitä, että ne ovat tulleet petetyiksi. Työmarkkinaneuvottelut olisivat nyt kokonaan eri asennossa. Suomen malli olisi vahvistunut. Työrauha vallitsisi. Näin aikaisemmin toimittiin. Itse sovitut asiat myös itse selvitettiin. Vastuu kannettiin loppuun asti. Ikäväkin vastuu.